perjantai 9. heinäkuuta 2010

Heavy tulee, muttei tapa!

Lauantai-iltana selviää Seinäjoella nousevatko Manowar-diggari Tapani Kankaan kädet hevikansan suosimaan pirunsarvitervehdykseen tangokuninkuuden merkiksi.
Jos niin ei käy paria tuntia myöhemmin klo 22.30. Kemin sisäsatamassa, tuhannet kädet nousevat takuuvarmasti, kun Scandal Music-festivaalin pääesiintyjä Stratovariuksen vokalisti Timo Kotipelto kiljaisee tervehdyshuutonsa.
Aikanaan laulaja Ronnie James Dio keksi pirunsarvitervehdyksen, vaikka erään irvileuan mukaan sen ehti häntä ennen patentoida jo kansainvälinen pystykorvaliitto.
1980-luvun alussa huumoribändi Sleepy Sleepers lauloi: "Heavy tulee, heavy tappaa !" Hokema kuvastaa lähinnä sarjakuvista ja filmeistä tuttua kauhua hevikirveineen. Heavyhän ei ole ollut koskaan kapinallista tai vaarallista. Se on hyväksynyt jokaisen joukkoonsa.
"Heavy on nykyajan iskelmää", sanoi Mr Lordi ja viisuvoitollaan todisti, että heavyn hyväksyy koko Eurooppa vauvasta vaariin. Soundissa entinen tanssimuusikko, nykyinen Sonata Arctican kultakurkku Tony Kakko tuumaa: "Oikeasti Sonata Arctican biisit on humppaa ja tanssimusiikkia. Sovituksestahan se on kiinni."
Heavy on siis valtavirtaa, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta joskus ihmettelee kuinka pitkälle sillä rahastamisella voi mennä.
Kun isä toi pikkupoikansa muutama vuosi sitten Jumbo-markettiin katsomaan verta roiskivaa Lordia, poika parahti itkuun pelosta ja lapsivaltuutettu Marja-Kaisa Aula heristi sormeaan Lordi-yhtyeelle. Joku viisas hihkaisi siinä kohtaa onnesta. Hän oli hoksannut markkinaraon ja keksi mauttoman idean eli Hevisauruksen, jonka Jurahevin kuninkaat-levyä syyllistyy kehumaan nyt jopa Helsingin Sanomat: "Dinosauruksista koostuva yhtye Hevisaurus tekee lastenheviä, ja tekee sen oikeasti hyvin. Nämä dinot tulevat jyräämään lastenmusiikkiaallon harjalla. Aikuisenkin on vaikea olla tykkäämättä."
Heavy metal-termihän napattiin Steppenwolfin biisisistä Born to be wild, johon se oli keksitty William Burroughsin romaanista Alaston Lounas. Tyylin kantaisinä pidetään 1960-luvun brittiläisiä voimatrioja Cream ja Jimi Hendrix Experience, jotka käänsivät volyme-nappia kohti kaakkoa, mutta varsinainen läpimurto tapahtui Jeff Beck Groupin, Led Zeppelinin ja Deep Purplen kaltaisten bändien myötä.
Henkilökohtaisesti, muistan, kuinka Juntikan pikkupuolella Raumolla Whole lotta love-sinkkua luukutettiin täysillä kymmeniä kertoja putkeen. Kuunneltiin David Byronin, Ian Gillanin ja Robert Plantin korkealta kiikaavaa laulua. Se oli virkistävää Pressan ja Wigujen kuuntelun lomassa ja livenä Uriah Heep ja MC5 Ruisrockissa 1970-luvun alussa pystyivät tarjoamaan loistavan lavashown, mikä varsinaisilta ihanteiltani puuttui. Myöhemmin teatraalinen pullistelu ja maschoilu söi heavyn kivijalkaa ja kiinnostus väheni. Se oli monelle parodian paikka. Muistan, kun eräässä Kuusrockissa Popedan Pate Mustajärvi laittoi backstagella vähän fyllinkiä pöksyihin ja veti sukkahousut päälle ja tanssi lavalla heavybalettia Tuonelan joutsenen lailla.
Kuitenkaan alamäistä huolimatta heavy ei ole koskaan kuollut ja parhaimmillaanhan se on hyvää viihdettä. Missä mennään tänä päivänä Suomessa, sen voi tsekata parhaiten Kemissä kahdessakin tapahtumassa,
Scandal Music Festivaalilla 9. - 10.7. ja Satama Open Airissä 21.8.
PS. Tapani Kangas jäi kolmanneksi ja Stratovariusta tervehti vain 1000 kuulijaa.