Bluesmuusikko Tuomas Laajoki muistelee...
Kerkesin nähdä Louisiana Redin kuusi kertaa. Eka kertaa vuonna 1998 Oulun 45 Specialissa, jolloin oltiin samalla keikalla Bluesologyn kanssa.
Oikeastaan juuri tuo Oulun keikka, Louisiana Redin ja Wentus Blues Bandin yhteisesiintyminen, on jäänyt noista kaikista parhaiten mieleen. Syvä tunne ja intenssiivisyys välittyivät ja hän pani koko sielunsa peliin.
Viimeisen kerran näin hänet vuonna 2007, kun Wentus Blues Bandin Family Meeting-leffaa tehtiin. Olimme kaverini Texas-Jaken kanssa produktion kitarateknikoita, ja saimme seurata ihan vierestä monien blueshuippujen
soittoa.
Lousiana Red jäi mieleen ehdottomana Alfa-johtajana. Kokeneemman karisma heijastui, mutta Red tuntui myös olevan pikkupoikamaisen kiinnostunut kaikesta uudesta. Tuntui mitä enemmän vilkkuvia valoja sitä parempi. Paljon kysyttävää riitti muun muassa Eddie Kirklandin uudesta Zoom-multiefektistä.
Suru on syvä ja osanotto Wentus Blues Bandille, sekä erityisesti Niko Riipalle.
Louisiana Redillä ja hänellä oli kisälli- ja oppipoika-suhde. Suosittelen katsomaan Missisippi-Nedervetil-dokkarin, joka kertoo tästä . Sen on ohjannut Heikki Kossi. Sama mies, joka teki Family Meetinginkin.
