tiistai 4. lokakuuta 2011

Esa Rautiaisen muistoja laulajan tieltä!
Lauluntekijä Esa Rautiainen teki tunnusmelodian Iisakki Mustapartaan, joka oli menneen kesän teatteritapaus rajalla. Sen Esa myös itse lauloi levylle.
Rautiaista aihe varmasti työllistää jatkossakin, sillä Mustaparrasta on tarkoitus takoa brändi, joka vetää ihmisiä puoleensa kuin eräs Valkoparta napapiirillä.
Linkistä Iisakki Mustaparrassa Esan musiikkia - Kulttuurisunnuntai Sveriges Radio löytyy lisää aiheesta. Tässä jutussa kuitenkin on välähdyksiä Esa Rautiaisen monenkirjavasta musiikillisesta menneisyydestä.

Esan musiikkia on voinut kuulla vuosien mittaan mitä erikoisimmissa paikoissa. Tässä kaksi ääriesimerkkiä.
Vuonna 1994 tapahtui tuhoisa Estonian laivaturma. Suomen MTV näytti kuvaa myrskyävältä mereltä ja puheen sijaan, lohduttomien kuvien taustalla soi Esan koskettava laulu Laiva, jossa Esa riimitteli: "Seison rannalla, katson lähtevää laivaa. Se sumuun katoaa…"
Vuotta myöhemmin jääkiekon MM-kisoissa Tukholmassa vuonna 1995 Esan kirjoittama ja laulama lätkälaulu raikasi Den glider in-laulun ohella Suomen joukkueen pukuhuoneessa. :" Mä suomalainen olen,vaikken pelaa kiekkoa. Maani miehet, mua hyvin edustaa. Leijonat kun ärähtää, silloin pörssi värähtää, kolme kruunua devalvoidaan kahteen kruunuun. "

Esa Rautiainen on lähtöisin Laitakarista, saaresta Kemin ulkopuolelta, jossa oli muinoin kaupungin ensimmäinen satama.
Työttömyys vei perheen Ruotsiin, jossa Esa innostui musiikista vanhemman veljensä Markun esimerkistä. Osansa oli myös Kassu Halosella, joka melkein asui 1970-luvun alussa Rautiaisilla Boråsissa, koska Markun kanssa heillä oli yhteinen bändi Make & Karajan.
- Kassu oli jo tuolloin kova pelimies. Hän soitti Boråsin kaupunginorkesterissa huilua, mutta Maken bändissä pääasiassa rumpuja ja vähän vaikka mitä. Heillä oli paljon keikkaa ja he säestivät usein suomalaisia tähtivieraita. Sen muistan, että he lähtivät kerran Henry Theelin keikoille Suomen puolellekin.
- Muistan myös, että Kassu rakasti hollantilaista Ekseptionia ja kosketisoittajahan hänestä lopulta tulikin. Se oli ennen kuin Kirka "vei hänet" Suomeen, Esa muistelee.
Markku ja Kassu kävivät ostamassa 12-vuotiaalle Esalle myös hänen ensimmäisen kitaransa ja opettivat hänelle soiton aakkoset.
Sitä ennen Esa oli päässyt jo kokeilemaan laululahjojaan.
- Olihan se ihan valtava tunne, kun sain joskus laulaa ja Make ja Kassu säestivät. Sitähän oli ihan stara. Mukava muisto on myös Markku Suomisesta.Hän soitti akustista ja minä lauloin: "Oi katsohan on tuolla puu, se kukkii
joka kesäkuu…"
Vaikka Rautiaisilla soi suomalainen kevytmusiikki, Esa opetteli soittamaan kitaralla klassista.
- Ei klassinen minuun purrut, mutta jostain syystä harjoittelin sitä 4-5-tuntia päivässä. Olin Göteborgissa aluksi Leif Robertsin opissa ja sen jälkeen kitaraprofessori Åke Blomer otti minut yksityisoppilaaksi.
- Kaitpa sitä oli lahjoja muillekin kuin keikkalavoille, arvelee Esa ja sanoo olevansa vielä tänäänkin kiitollinen ja
tyytyväinen saamastaan opista. Tuolta ajalta juontuu myös se, että hän kokee yhä akustisen kitaran rakkaammaksi kuin sähköisen.
- Minun jutut syntyvät yhä näppäilemällä. Kun sormet liikkuvat kevyesti, kaikki on helpompaa. Mullahan on myös oma omalaatuinen tapa näppäillä, jota harva pystyy plagioimaan.Monella tapaa käännekohta Esan elämässä oli opiskelu 1980-luvun puolivälissä Haaparannan
korkeakoulussa. Siellä hän tapasi muusansa Elina Söderströmin ja syntyi Trio Rosmariini.
- Opiskeltiin ja esiinnyttiin rajan molemmin puolin. Saatiin viisupurema ja esitettiin Leinoa, Bellmannia ja Taubea. Meidän lisäksi mukana olivat Markku Putila ja Marjaana Hintala.
Muutaman vuoden jälkeen pariskunta muutti Skooneen, jossa vierähti yksitoista vuotta. Siellä hän törmäsi muusikoihin Kari Kiiski, Seppo Ihme, Jaakko Viitala ja Jonas Lamprecth, joiden kanssa Esa alkoi levyttää ja
yhteistyö jatkuu yhä.
Ensin hän levytti kaksi popalbumia, Esan ja Kaupunkien Lapsen, kavereidensa kanssa. Yhtye toimi usein Soili & Waronen Shown housebändinä nimellä Asema Rautiainen. .
Esan levyt julkaisi suomalaislähtöisen Olavi Narvikenin Pronmusic-yhtiö, jonka tuottajana Esa myös toimi. Hänellä oli sormensa vahvasti pelissä teeveestä tutun jazzlaulaja Gennet Vikströmin esikoislevyllä Gennet, joka toi yhteen huippupianisti Birgit Lindbergin ja –kitaristi Anders Färdalin. Uumaja-vuosinaan Esa avitti myös
irlantilaislähtöisen Grace McCleanin popuraa, soitti ja teki lauluja.
Myöhemmin osa noista Esan Gracelle tekemistä lauluista päätyi Heidi Kyrön albumille.

Ruotsista Esa perheineen muutti Suomeen kymmenisen vuotta sitten. He ostivat Torniosta vanhan perinteikkään Matkakoti Hetan Saarenpäänkadulta, jonka nimesivät ajan henkeen sopivaksi E-City matkakodiksi.
Muutto Tornionjoen varteen inspiroi Esaa. Laulut syntyvät kuin itsestään. Muun muassa veden alta kokkaansa pintaan työntävästä veneestä syntyi laulu Vene ja kivenheiton päässä sijaitseva Lapin Kulta antoi inspiraation juomalauluun Tilkka kirkasta.
- Tuntuu, että täällä olen ottanut laulujen teossa askeleen eteenpäin, päässyt uudelle tasolle..
Sähköisen kauden jälkeen Esalta onkin ilmestynyt melkein laulelmalevy per vuosi ja yhdessä Elinan kanssa, heistä on tullut kysyttyjä esiintyjiä molemmin puolin rajaa.