tiistai 18. lokakuuta 2011

Kemijärveläinen kirjoitti toisen Hanoi Rocks-kirjan!
Kemijärveläinen Ari Väntänen oli vasta 11-vuotias kun Hanoi Rocks hajosi vuonna 1985. Se ei estänyt kuitenkaan häntä kirjoittamasta 400-sivuista Hanoi-historiikkia All Those Wasted Years.
- Vaikken yhtyettä livenä nähnytkään, olen fanittanut sitä aina. 2000-luvun Hanoin näin lukuisia kertoja, mutta etelässä, kertoo Ari, jonka elämän ensimmäinen keikkakokemus poikasena oli Zero Nine Kemijärven Lepistön yläasteen salissa, vuosi Hanoin hajoamisen jälkeen.
Paljon kiitosta saanut All Those Wasted Years-teos ilmestyi keväällä 2009, jolloin Hanoi Rocks heitti viimeiset keikkansa. Yhtyehän toimi vuodet 1979–1985 ja 2001–2009.
Lokakuun 28. päivä tulee kauppoihin Ari Väntäsen toinen Hanoi-kirja, elämänkerta yhtyeen keulakuvasta Michael Monroesta.
- Eka All Those Wasted Years kertoi 80-luvun Hanoi Rocksista, eikä sitä aikaa voi kokonaan ohittaa, kun kirjoittaa Michael Monroen elämästä, mutta vanhan Hanoin vuodet käydään läpi vain pääpiirteittäin.
- Uudessa kirjassa keskityn siihen, mitä Monroelle on tapahtunut sen jälkeen, kun bändi hajosi vuonna 1985, Väntänen valottaa.
Energisestä lavaesiintymisestään tunnettu Monroe on pitänyt tähän asti
yksityiselämänsä julkisuudelta visusti piilossa. Hän ei koskaan kaavaillut avaavansa kotinsa ovia muille, mutta kun Väntänen suostui elämänkerran tekijäksi, hän muutti mielensä. All Those Wasted Years oli vakuuttanut hänet Arin kirjailijan kyvyistä.Kirjassa Monroe kertoo ensimmäistä kertaa avoimesti rikkaan elämänsä vaiheista, ihmissuhteistaan, koettelemuksistaan ja maailmankatsomuksestaan.
Ari Väntänen jätti lukiovuosiensa jälkeen Kemijärven.
- Junaan hypätessä ei ollut varmuutta minne. Uusiin paikkoihin ja elämäntyyleihin tutustuminen kiinnosti, mutta lopulta päädyin opiskelemaan Turkuun.
Vaikka Arilla onkin yliopistosta maisterin paperit, häntä on aina kiinnostanut musiikin ja kirjoittamisen yhdistäminen. Tällä hetkellä Ari toimii Turussa rocklehti Suen toimituspäällikkönä. Harrastusmielessä hän myös soittaa bändeissä niin kuin teki nuorena miehenä Kemijärvelläkin.
- Olihan meillä siellä bändejä ala-asteelta lukioikään asti, mutta ei mitään levyttäneitä yhtyeitä. Rokkilehtiä luettiin ja haaveiltiin.
-Lähinnä musiikkielämykset saatiin levyiltä, livebändejä kun näki harvemmin.1990-luvun alussa Kemijärvellä oli Blues Café -niminen kuppila, joka oli varsinkin alkuaikoinaan hyvä rokkibaari. Muistan olleeni ainakin Pelle Miljoonan ja Honey B & T-Bonesin keikoilla. Kerran speedmetalbändi Stone soitti Kemijärven työväentalolla, mikä oli tosi harvinaista herkkua, Ari muistelee ja kehaisee myös Kemijärven elävän musiikin yhdistys Session toimintaa.
Väntänen sanoo yhä seuraavansa syntymäkaupunkinsa tapahtumia niin hyvin kuin voi. Lapissa hän sanoo käyvänsä pari kertaa vuodessa.
- Kemijärvellä on yhä perhettä, sukulaisia ja kavereita.