Soundi 1/ 2002
Australiassa ja muualla Euroopassa hän on nauttinut jo pitkään sitkeästä kulttisuosiosta.
Erityisesti ranskalaisille Tony Joe on kuin oma poika, sillä siellähän hänen neljäs singlensä Soul Francisco nosti hänet ensi kertaa myyntilistoille elokuussa- 68.
Tänään Tony Joe White on ajankohtainen neljännentoista studiolevynsä, The Beginning, takia. Tyypilliseen tapaansa hän on ilman levytyssopimusta, mutta se ei miestä huoleta ja hän sanookin, että maailmanlaajuinen diili on tekeillä.
- Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja rumapäisellä hevosella ratsastamiseen, puoliverinen cherokee Tony Joe sanoo arvoituksellisesti ja viittaa laulunsa More to this than that vanhaan viisauteen ja suuriin levy-yhtiöihin.
Edelliselle levylleen One Hot July hän sai julkaisijan Ranskasta ja albumi purkitettiin Bogalusassa, Lousianassa, hänelle tutuissa maisemissa. Samaisessa pienessä studiossa ovat viihtyneet myös Dr. John ja Neville Brothers.
Siellä Tony Joe löysi sähköisen yhtyeensä kanssa Missisipin rannalta, alligaattorien ja sammakoiden mellastaessa, uudelleen vanhakantaisen sointinsa, mikä oli hänen uransa alun kolmella hienolla Monument- albumilla; Black and White, ...Continued ja Tony Joe.
Kuokan varressa
Uusimmalla levyllään, The Beginning, juurevuus ja luonnonmukaisuus on myös homman nimi, mutta nyt Tony Joen kuokka kaivautuu syvenmmälle. Musiikissa haisee edesmenneiden bluessankareiden henki ja levy on täysin akustinen.
- Kaksikymmentäviisi vuotta ihailijat ja muut ihmiset kyselivät, etkö koskaan tee akustista albumia. Keikoillahan soitan osan setistä yksin kitaran kanssa ja sitenhän aloitin. Soitin klubeissa Teksasissa ja Lousianassa.
The Beginning syntyi syksystä kevääseen pohjalta laulu, kitara ja huuliharppu kymmenen minuutin päässä Tony Joen farmilta Tennesseen Franklinissä.
- Levy on hyvin kiireetön. Äänityslaitteet olivat kaikki analogisia ja mikit katossa. Talo, jossa äänitykset tehtiin,oli vanha satavuotias tallirakennus. Katto korkealla, puinen lattia ja hyvä akustiikka.
Itse hän kuvaa levynsä musiikkia tanssittavaksi bluesiksi ja kyllä Tony Joen lapikas käykin lattiaan kipakoissa pikkauksissa kuin edesmenneellä John Lee Hookerilla konsanaan. Myös hänen tavaramerkiksi muodostunut tummaakin tummempi ääni pääsee levyllä oikeuksiinsa.
Monethan ovat luulleet häntä pelkän laulun perusteella mustaksi mieheksi muun muassa Tina Turner .
Kun keinuvassa Down by the border-laulussa vielä kellohame heilahtaa ja Tony Joen äänessä voi kuulla häivähdyksen Elvistä, ei ihme, että levybisnes on halunnut valaa hänet tiettyyn muottiin.
- Kyllä, melkein jokainen levy-yhtiö jonka kanssa olen ollut tekemisissä, olisi halunnut minun olevan kaupallisempi. Studiossa olisi muokattu musiikistani radioon sopivampaa, mutta minulle se ei ole ollut koskaan oikea tie, sanoo omaa musiikintekemisen vapautta arvostava Tony Joe.
Blues särki hiljaisuuden
Aikoinaan ranskalaiset ristivät Tonyn Joen sähköisen musiikin swamp-rockiksi ja jotkut puhuivat kantrifunkista, mutta kyllä hän on oma miehensä. Hänen musiikkinsa on sekoitus sopivassa suhteessa soulia, kantria ja bluesia ja kirpeinä lisämausteina ovat kissamaisesti naukuva kitara, karhumaiset soulkarjahdukset ja loivempi laidback kuin J. J. Calella.
Alun alkaen 23. kesäkuuta 1943 Oak Grovessa, Louisianassa syntyneestä Tony Joesta piti tulla baseballin pelaaja. Hän oli seitsenlapsisen perheen nuorin. Kun kaikki muut soittivat kitaraa ja pianoa, hän halusi tehdä toisin.
- Meillä kotona Goodwillissä kuunneltiin paljon radiota, Elvistä ja isoja orkestereita, mutta vasta kun kuulin bluesia kitaran kanssa kuten Lightnin` Hopkinsia ja John Lee Hookeria lyömässä jalkaa, tulin toisiin ajatuksiin. Se voima ja energia särki hiljaisuuden, Tony kuvaa uravalintaansa ja nimeää herätyskappaleeksi ikivihreän Baby please don`t gon, minkä voimasoinnut hän opetteli perheen hyväkaikuisessa kylpyhuoneessa.
Keikkailun Tony Joe aloitti 16- vuotiaana ja ensimmäinen yhtyeviritys oli the Mojos. Hiukan myöhemmin hän siirtyi Teksasiin ja johti yhtyettä Twilights, kunnes heittäytyi sooloartistiksi, suuntasi Nashvilleen ja alkoi väsätä omia laulujaan.
Yöklubeissa Tony Joe sai nuivan vastaanoton ja punaniskaiset jihaa-miehet pommittivat häntä kaljatölkeillä ja vaativat puhdasta kantria. Aluksi levy-yhtiöt olivat kiinnostuneempia Tony Joen ulkonäöstä ja sen tuotteistamisesta, kuin hänen musiikistaan.
Kerran hän oli taas kymmenen taalan keikalla Corpus Christissä, Teksasissa, kun hän sai Pariisista yllätyspuhelun . Radio Monte-Carlo oli soittanut singleä Soul Francisco ja saanut puolessa tunnissa satakunta uusintasoittopyyntöä ja kaikki halusivat, tietää kuka on Tony Joe White. Vuoden -68 jälkeen Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa miehen liikkeet onkin tiedetty tarkoin.
Ensimmäiset jotka huomasivat hänen laulunsa jenkeissä olivat Waylon Jennings ja tuottaja Billy Swan, jonka kanssa Tony Joe teki Monumentille kolme ensimmäistä albumiaan.
Monumenttaalista laatua
Allekirjoittaneen ensikosketus Tony Joen santapaperiääneen oli vuoden- 69 esikoisalbumi Black and White. Jo silloin tiesi, että levyn toinen sivu oli kompromissi, jolle mies oli pantu laulamaan standardeja kuten Little Green Apples, Wichita Lineman ja Look of love, mutta toinen puoli oli pelkkää asiaa. Polk Salad Annie, Whompt out on you, Aspen Colorado, Willie and Laura Mae Jones ja Soul Francisco, uskomattoman funkkia tavaraa, jota ajan hammas ei ole syönyt.
Myös amerikkalaisetkin huomasivat puuvillapeltojen laulut Polk Salad Annien ja Willie and Laura Mae Jonesin ja Tony Joe pääsi Top Teniin, mutta suuremman menestyksen laulut saivat muiden esittäminä.
Las Vegasissa paluutaan tekevä Elvis levytti Polk Salad Annien ja kaksi muutakin Tony Joen laulua; For ol` times sake ja I`ve got a thing about you baby ja Dusty Springfield omi Willie and Laura Mae Jonesin Dusty In Memphis-albumilleen.
Seuraavalta levyltä ...Continued löytyi sitten hienoja tunnelmapaloja Roosevelt and Ira Lee, Old man Willis ja Rainy night in Georgia. Viimeksimainitusta Brook Benton lauloi miljoonahitin ja siitä on sittemmin tehty yli sata muuta coveria. Kolmannelta Tony Joe-albumilta pieneksi eurohitiksi nousi Groupy girl. Hän teki oman tulkintansa myös John Lee Hookerin Boom Boomista ja onpa levyllä laulu Stockholm Blues, mikä syntyi Arlandan lentokentällä. Tony Joe oli myöhästynyt lentokoneesta, ulkona satoi lunta ja syystä mieli oli kaikin puolin blues.
Monument-kauden jälkeen Tony Joe teki kolme vahvaa albumia Warner Brothersille. Merkittävin niistä on myös hänelle itselleen Muscle Souls-studioilla, Alabamassa taltioitu The Train I`m On, jolla hän sai soittaa ihailemiensa Otis Reddingin levyilläkin soittaneiden, Barry Beckettin ja David Hoodin kanssa ja tuottajaksi hän sai legendaarisen Jerry Wexlerin.
Jo varhain Tony Joe pääsi tutustumaan myös muihin esikuviinsa. Elviksen levyttäessä hänen laulujaan, kuningas muisti lähettää yksityiskoneensa häntä hakemaan ja aina kun Elvis näki hänet yleisön joukossa Las Vegasissa, hän omisti Polk Salad Annien hänelle. Elvistä Tony Joe pitää hyvinkasvatettuna maalaispoikana, mutta enemmän viileää tyyliä oli Lightnin` Hopkinsissa.
- Hän oli levyttämässä albumia California Mudslide Los Angelesissa ja levy-yhtiöni tiesi, että Hopkins oli yksi sankareistani ja järjesti minut studioon. Hän tuli sisään kitaransa, vaimonsa ja viinipullonsa kanssa. Hän kysyi; ” Are you gonna play with me?”ja sanoin; ”Yeah!” Soitin muutaman kuvion, jotka hän tunsi hyvin ja hän alkoi nauraa. Sen jälkeen Lightnin` soitti ja me teimme 14 laulua yhteenmenoon. Neljänkymmenenviiden minuutin soiton jälkeenhän lopetti, levy-yhtiö latoi kymmenen sadan taalan seteliä hänen käteensä. Hän pani rahat ja viinpullonsa salkkuun, mutta ennen lähtöään hän kävi vielä puristamassa kättäni ja tuumasi; ”You play real good, boy!”
Lauluja listanimille
Alun tiivistahtisen levynteon jälkeen Tony Joe keikkaili ahkerasti ympäri maailmaa mm. Creedence Clearwater Revivalin, James Taylorin ja Sly & Family Stonen kanssa . –80-luvulle tultaessa Tony Joelta tuli omia levyjä harvakseen ja hän keskittyikin tekemään lauluja muille. Hänen laulujaan levytti erityisesti Joe Cocker , joista tunnetuimmat olivat Let the healing begin ja Out of the rain ja uutta nostetta ja multiplatinaa Tony Joen ura sai, kun Tina Turner tykästyi hänen lauluihinsa. Vuonna-89 julkaistulle albumille Foreign Affair hän teki nimisoulin lisäksi laulut Steamy windows, You know who( is doing you know what) ja Undercover agent for the blues. Hän myös soitti, tuotti ja sovitti omat laulunsa. Myöhemmin Tina ja Sting tekivät dueton myös hänen herkistelystään On silent wings.
Takaisin luontoon
Vaikka taloudellisesti Tony Joe olisi voinut lopettaa jo, kun kymmenet huippunimet versioivat hänen laulunsa Polk Salad Annie ja Rainy night in Georgia, hän jatkaa ja haluaa tehdä musiikkia omalla tavallaan.Vapautta rakastavalle, Tony Joelle luonto on tärkeä ja suuri osa hänen lauluista syntyy vuorilla, metsissä, kalassa tai iltanuotiolla istuessa.
- Kaikki Luojan luomat; äiti maa, naiset, hevoset, lehmät, kalat...ovat mulle merkittäviä, eivät raha ja muotijutut, Tony Joe alleviivaa.
Useimmiten hänen laulunsa kertovat todellisista paikoista ja tapahtumista. Kun hän palasi
kuvioihin taas vahvemmin –90-luvulla levyllä Closer To The Truth, yksi lauluista kertoi mystisestä paikasta nimeltä Tunica motel ja siitä tuli nähtävyys.
Paikassa Tony Joella ja Duck Dunnilla( Booker T & MG`s) oli tapana yöpyä mennessään narraamaan taimenia, mutta laulun myötä rauha oli kadonnut. Tuolle levylleen hän halusi myös juurevammat versiot lauluistaan Steamy windows ja Undercover agent for the blues kuin Tina ja sehän onnistui Muscle Shoals-jermujen kanssa.
Levy julkaistiin ensin Ranskassa, samoin kuin muutkin Tony Joen viime vuosikymmenen soolotuotokset; The Path Of A Decent Groove, Lake Placid Blues ja One Hot July. Uusinta upeaa unplugged-kiekkoa The Beginning saa varmimmin www.tonyjoewhite.netin kautta.
