LEVY Dallape-orkesteri Vol. 5 - Levytyksiä vuodelta 1939 (Artie Music)Riihimäkeläisen Dallapé -tuntijan Toivo Tammisen koostaman Dallapé-sarjan viides osa on omistettu amerikansuomalaiselle Bruno Laakolle.
Monen musiikin ammattilaisen muun muassa Erik Lindströmin, Olli Hämeen ja Jukka Haaviston, mielestä Laakko toi jazzin Suomeen vuonna 1938.
Kun hän saapui ensimmäistä kertaa Tornion Kaakamosta 1900-luvun alussa Amerikkaan muuttaneen isänsä Eliaksen synnyinseudulle, hänellä oli laukku täynnä puhaltimia. Brunon äiti oli lähtöisin myös pohjoisesta Oulusta ja nimeltään Suoma Rahko.
Vaikka sota sotki kuvioita, parivuotisen Suomen käyntinsä aikana Laakko ehti toteuttaa haaveitaan; tutustua sukulaisiinsa, opiskella ja tavata Jean Sibeliuksen.
Virallinen Suomi asettaa jazz-rajapyykin vuoteen 1926, jolloin höyrylaiva Andania rantautui Helsinkiin ja toi mukanaan amerikkalaisorkesterin. Toki termiä viljeltiin meillä jo paljon aiemmin. Se oli venyvä käsite, sillä jopa pohjoisessa Torniossa paikallisella palokunnantalolla järjestettiin jazznaamiaisia. Musiikillisesti sillä tarkoitettiin vapautta sotkea eri tyylejä. Tuotettiin ns. melujazzia.
1930-luvun alussa puhuttiin jazzin suomettamisesta, mitä myös Dallapé teki.
- Musiikissa oli jazzin piirteitä, mutta lähinnä se oli foxtrottia ja meillä se oli aivan oma lajinsa. Siinä sekoittui saksalainen marssimusiikki ragtimeen ja swingiin ja vielä mollivoittoisesti, Toivo Tamminen valistaa.
Kaikki muuttui, kun Bruno hyppäsi Kemissä 3. elokuuta 1938 Dallapén kyytiin.Bussi vei hänet Kemin, Tornion, Haaparannan ja Veitsiluodon keikkojen kautta etelään.
- Dallapé alkoi hänen vaikutuksestaan soittaa yhä enemmän swingiä ja kansainvälisesti tunnettuja tangoja. Niillä pärjättiin hyvin Helsingissä, mutta maalla pidettiin enemmän perinteisemmästä, Tamminen kertoo.
Dallapén johtaja Matti Jäppilä, joka oli vanhan liiton miehiä, pitikin kiinni turvallisesta linjasta, joka oli tuonut yhtyeelle ministerin palkat. Kun Bruno ehdotti hänelle Dallapén keikkasuosikin Alexander Ragtime Bandin levytystä, hän ei suostunut.
Myöhemmin tammikuussa 1939 Laakon kootessa Dallapen miehistä Lepakot-orkesterin, sen ensimmäinen levytys oli juuri kyseinen kappale.
26. heinäkuuta Bruno kirjoitti muistikirjassaan: " Laulan Alexander Ragtime Bandin ensi kertaa suomeksi. – Olavi Virta kauppaa uutta Rolexia. Tehdään ehkä kaupat."
Viikon kuluttua tuosta Laakko purkitti suomea murtaen Aleksanderin Jazz-yhtyeen lisäksi Kissa Vieköön-kappaleen. Lepakkojen levytyssessiossa Käpylän työväentalolla äänessä oli myös Olavi Virta, joka sai loistaa ensi kertaa levyllä lauluissa Teetä kahdelle ja Ruusuhuone.
Jos Lepakoissa Bruno sai toteuttaa täysillä itseään, Dallapéssakin alkuvastustelusta huolimatta hänen oppinsa meni perille ja orkesteri alkoi soida aivan uudelle kansainvälisellä tasolla.
Levyllä joku Harmony Sistersin O Josef Josef tai Georg Malmstenin laulama La Paloma ovat silkaa mannaa korville. Mainion musiikin lisäksi, levyn lopussa on myös katkelma Bruno Laakon radiohaastattelusta, jonka on tehnyt Kauko Käyhkö vuonna 1974. Siitä välittyy hyvin Brunon kiintymys Suomeen ja ennen muuta Meri-Lappiin.
Toivo Tammisen kirjoittama levyvihko on myös täynnä asiaa.Tietoa hän on kerännyt muun muassa jututtamalla Brunon siskoa Lula Lawrencea Amerikassa.
