Tämänpäiväisen YLE Radio Suomen Levylautakunta-ohjelman voittajaksi selviytyi Kotoisat sävyt laulullaan Matkalla kortistoon ikäänkuin kiitokseksi entiselle opinahjolleen Tornion Lappia-konservatoriolle, joka juhlii tänään 10-vuotissynttäreitä.Niin kuin isoveli Moses Hazyssä, Kotoisissa sävyissäkin on vahva ranualaispohja ja siihen liitetään vanhan musiikin kierrättäminen. Vallaton retroilu Juice- ja Eppu-hengessä jatkuu yhtyeen uudella Hyvästit yksinäisyydelle-albumilla, josta Matkalla kortistoon on oiva lohkaisu.
Toiseksi tuli komeasti torniolaislähtöisen Jukka Poika Rousun Silkkii-kesäsinkku, jolla tuloksekas yhteistyö Sound Explosion Bandin kanssa jatkuu. Alkuvuodestahan he nappasivat kultalevyn Kylmästä Lämpimään-albumista, joka oli Jukan ensimmäinen.
Levylautakunnassa oli mukana reggaeta sekä perusrokkia ja -iskelmää Suomesta ja kesäpoppia Australiasta. Tuomaroimassa olivat muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta, sekä Ylen musatuottajat Pekka Laine ja Juha-Pekka Sillanpää.
ÄÄNESTYKSEN TULOS JA KOMMENTIT
1. Kotoisat sävyt: Matkalla kortistoon (Karjalainen-Heikkinen-Kotoisat sävyt) 28 pistettä- käänteinen kasvutarina, riemastuttava esitys, jossa ei välitetty siitä, että ihan kaikkea ei osattu- osattiin kuitenkin juuri ne oikeat asiat eläimellisiä huutoja myöten, hyvällä asenteella tehty- rouhea tyyliä kunnioittava meininki, kuunnellessa tuli hyvä olo
2. Jukka Poika: Silkkii (Tikkanen-Rousu-Sound Explosion Band) 24 pistettä- laulutyyli antaa anteeksi vähän heikommankin tekstin, toisaalta näin positiivista musaa on vaikea kritisoida- suomalainen reggae ei enää ole alakulttuurimusiikkia, ammattitaito on huippuluokkaa
3. Lenka: Heart Skips A Beat (Kripac) 23 pistettä- taidolla tehtyä kesäpoppia, kevyttä mutta raikasta- yksityiskohtia oli mietitty, huolella rakennettu kappale- laulaja ei oikein erottunut lukemattomien kaltaistensa joukosta, hyvä kertosäe, mutta jotain jäi puuttumaan
4. Antti Kleemola: Kaikkea hyvää (Kleemola-Rannila-Riihimäki-Nylund-Dahlbom-Kaakkuriniemi-Rajala) 22 pistettä- aidonkuuloista, uskottavaa positiivisuutta, mutta teksti olisi kaivannut vähän hiomista- muodollisesti pätevä, taidolla otettuja retrovaikutteita, mutta ehkä vähän liian helppo, ei häirinnyt- solisti oli vähän yksioikoinen
5. Mari Pokinen: No näed (Pokinen) 14 pistettä- viehättävä laulunääni, mutta kieli häiritsi tavattomasti, teki koomisen vaikutelman- tällainen seisoo tai kaatuu sanojen mukana, nyt jätti ulkopuolelle
6. Jani Jalkanen ja hänen orkesterinsa: Sielu, sydän ja kyyneleet (Samuli-Vainio-Astikainen) 13 pistettä- biisivalinta johtaa heti vertailuun Kari Tapion kanssa, miksi tehty näin?- oikeita soittimia sentään, muuten pisti kaipaamaan kunnon iskelmäntekijöitä- tekstissä isoja asioita, mutta soitto ei tukenut, muutenkin ei kuulostanut innostuneelta.
Levylautakunta: Levylautakunta 14.5.2011
