Kupletti-iskelmän mestari Veikko Lavi (1912–1996) asui kolmisen vuotta 1940-luvulla Meri-Lapissa, jolloin myös läänin pohjoisemmat seudut kävivät tutuiksi.Lapin luonto ei luonut Laville kuitenkaan outoa taikaa.Niin kuin Juice Leskisellekin pohjoiset maisemat olivat liian yksitoikkoisia ja uuvuttavia. Lapista Lavi ei pystynyt kirjoittamaan romanttisen valheellisia tekstejä. Lapsuuskoti Kuusamossa ja Jänkä-Aapon joulu olivat ainoat laulut, joissa hän välitti pohjoisen tunnelmia.
- Lapin lumous on tila, johon ihminen juuttuu, kun ei ole rahaa eikä mahdollisuuksia päästä etelään, pohdiskeli Veikko elämänkertakirjassaan Laulun Arvoinen Lavi.
Sama juttu oli tukinuiton kanssa. 1960-luvulla Lavi oli monta vuotta mukana niputuksessa, eikä raskas työ ispiroinut Me tulemme taas, minun tyttöni hoi-henkiseen riimittelyyn.
Veikko syntyi Kotkassa ja valmistui sodan jälkeen sahateknikoksi ja levoton sielu vei Viialan ja Joensuun kautta puutavarapomoksi Meri-Lapiin vuonna 1946.Tornion Pohjolan Puussa hän toimi vuoden verran ja siinä ohessa harrasti teatteria. Hän näytteli Lasse Syvänteen (kirjailija Väinön veli) johtamassa Työväen Teatterissa ja samalla hoiti työväentalon talonmiehen tehtävät.
Lavin tähtirooli oli Esko Latvan osa näytelmässä Vetovaimo, joka oli tullut tutuksi Suomi-filmistä Tauno Palon näyttelemänä. Lavia varten näytelmään oli lisätty lauluja, mutta vähäisen harjoittelun vuoksi, Veikko unohteli repliikkejä ja vaimo Sylvi jännitti monesti yleisössä, minkähänlaisia repliikkejä se nyt suustaan päästelee.
Paikalliselle arvostelijalle Lavi kyllä meni täydestä: " Hän piirsi tutun kuvan naisen hurmurista melko luontevasti ja oli uskottavan asianmukainen."
Lavin vastanäyttelijänä Vetovaimossa oli kaunis Anita. Veikko kertoo:
- Hän oli kihloissa mustasukkaisen painijan kanssa, joka oli mukana kaikissa esityksissä. Hän vahti kulisseissa halauskohtauksen pituutta. Joskus sammui sähkö ja silloin hänen kestävyytensä joutui erityisesti koetukselle, vaikka siinä kylmyydessä olisi kuumemmallakin Romeolla ollut täysi työ Julian lämmittämisessa.
Siihen aikaanhan teatterit kiersivät ahkeraan ympäri Lappia, niin Tornion Työväen Teatterikin.
- Kaikki huvitoiminta tapahtui sakemannien vanhoissa parakeissa. Lumi tuiskusi lautojen raoista, ulkona oli pakkasta -40, mutta yleisö istui karvahatut päässä ja rukkaset kädessä ja näyttämöllä piti lemmen leimuta, Lavi muisteli.
Kiertuekyytinä oli kuorma-auto, jonka lavalla tehtiin matkaa vällyjen alla ja ihailtiin revontulia.Niin kuin nykyäänkin kulttuurin piti olla melkein ilmaista, niinpä keikoista ei paljon käteen jäänyt. Poikkeuksen tekivät Lavin kohdalla näyttämön pikkujoulut. Parin rallin laulamisesta hän sai palkkioksi jäätyneen poronpaistin.
Torniosta Lavi muutti Kemiin, josta sai paikan Lapin Puunjalostus Oy:n toimitusjohtajana. Lapin jälleenrakennnus oli kiihkeimmillään ja puutavaraa tarvittiin. Veikko hankki Ruotsista paljon höylänteriä ja muita, josta oli pulaa Suomessa ja vaihtoi ne etelässä lautoihin, joita käytettiin muun muassa kirkkojen rakentamiseen.
Kemissä hän tapasi lapsuudenystävänsä kotkalaisen Kaarlo Alasen ja hänen puolisonsa Vapun, jotka olivat tanssijoina ja näyttelijöinä paikallisessa teatterissa. Veikko palkkasi heidät kesälomiksi sahalle töihin ja he viettivät paljon aikaa yhdessä.
- Se oli kesä 1948. Istuimme ravintolassa ja innostuin hauskasta illasta, kohotin maljan ja huusin: Eläköön Neuvostoliitto ja puna-armeija! Seuraavana aamuna jouduin Valpon kuulusteluun.
- Siihen aikaan kulki hurjia juttuja siitä, kuinka Valpo vie suoraan kuulustelusta ihmisiä puulaatikossa Neuvostoliittoon. Otin Sylvin mukaani ja sovimme, että jos jotain epäilyttävää alkaa tapahtua, hän hakee työmiehiä sahalta apuun.
Kuulusteluhuoneessa Lavin lisäksi oli todistaja, jonka kasvot oli peitetty. Veikkoa syytettiin, että hän oli sanonut sanan ryssä.
- Se oli jonkun artiklan vastainen. Selittelin siinä, että Russland on kansainvälinen nimitys ja ryssällä tarkoitin hyviä kavereita naapurissa.
- He tunsivat hyvin menneisyyteni, suojeluskuntatouhut ja sen, että kuuluin porvarilliseen Kotkan Intoon. Puhuin ja puhuin, pyysin votkaryyppyäkin, kun oli niin paha olla. Mutta minulle tarjottiin vain paperia allekirjoittavaksi. Se oli sopimus tietojen antamisesta.En allekirjoittanut. Lopulta kuulustelija näytti ovea ja huusi perääni: "Te olette kamala mies puhumaan."
Kemissä Lavi ei ehtinyt näytellä, mutta hän esiintyi ensi kertaa radiossa syyskuussa 1947.
- Teatterinjohtaja Vili Lehostin aloitteesta tein puolen tunnin kuplettituokion radioon. Lapin Alfred Tanner-ohjelma esitettiin suorana heti jumalanpalveluksen jälkeen. Helmi Lehosti esitti Tannerin akkakupletteja ja lisäksi siinä esiintyi Edvin Haapalainen, joka oli hyvä laulaja. Kansa tykkäsi ja lähetti kirjeitä, että lisää, lisää.
Lavi oli laulanut asemiesilloissa ja esiintynyt iltamissa, mutta hän viihtyi Metsäkeskuksen palkkalistoilla, josta leipä tuli helpommalla.
Kemistä hän muutti Järvenpäähän, kun lakkoilut alkoivat. Lavi oli tullut hyvin toimeen duunareiden kanssa, eikä hän halunnut tapella heitä vastaan.
Etelässä hän ei kuitenkaan saanut puutavara-alalta töitä ja ryhtyi kierteleväksi kangaskauppiaaksi. Hän suunnitteli Sylvinsä kanssa jopa muuttoa siirtolaiseksi Brasiliaan, jonne Verna-laiva oli lähdössä. Hän arvioi kuitenkin, ettei puulaiva kestäisi reissua ja oli oikeassa. Verna kaatui myrskyssä ja kaikki matkustajat hukkuivat.
(Lähde: Veikko Kari-haastattelu & Tuula Salmen Lauluni Arvoinen Lavi-kirja)
Elämäni Kronikka CD:nä!
Tamperelainen Rocket Records julkaisi äskettäin CD-muodossa vuonna 1988 ilmestyneen Veikko Lavin Elämäni Kronikka-albumin.
- Tämä on eräs Vepan viimeisistä, hyvin onnistuneita kokonaisuuksista, joka kannattaa ilman muuta hankkia. Tunne ja huumori ovat molemmat hyvin edustettuina, vakuuttaa iskelmätuntija Veikko Tiitto, joka on tutkinut Lavia ja julkaissut aiheeseen liittyen muun muassa diskografiakirjan.
Mukana levyllä on 15 kappaletta, joukossa niin uusia versioita vanhoista hiteistä kuin levytysaikaan uusia kappaleita.Tunnetuimmat rallit ovat Limperin Hilma, Laulajan testamentti, Nälkälinna, Ruusuja lurjukselta ja Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Albumin tuotannosta ja laulujen sovituksesta vastaa Pedro Hietanen tasokkaan Pedromax-orkesterinsa kanssa, jossa soittavat muun muassa
Hannu Lemola, Häkä Virtanen, Luumu Kaikkonen, Antero Jakoila, Markku Johansson ja Jari Lappalainen.
Tiiton mukaan ensi kertaa ilmestyessään Elämäni Kronikka ei ollut mikään myyntimenestys, niin kuin eivät muutkaan Lavin albumit.
- Vepa oli sen verran persoonallinen artistina. Omien sanojensa mukaan hän teki musiikkia älykkäille ihmisille, siis sellaisille, jotka häntä ymmärsivät.
Erityisesti Lavi nautti suurta arvostusta häntä nuorempien lauluntekijöiden keskuudessa. Juice Leskinen kirjoitti hänestä näytelmän 1980-luvulla ja hän tutustui myös Pelle Miljoonaan, Tuomari Nurmioon, Ismo Alankoon ja J. Karjalaiseen. "Huomasin, että olin nuorten kanssa samalla aaltopituudella.He ihastelivat sitä, että rohkeasti haukuin kaikki tekopyhät, tekouskovaiset ja tekoisänmaalliset. "
Lavin lauluja ovat levyttäneet lukuisat artistit. Ne ylittävät sukupolvien välisiä rajoja ja pari vuotta sitten myös torniolaislähtöinen Jukka Poika kasasi Laulajan Testamenttinsa, johon hän sai inspiraation Lavin ketterästä ja rikkaasta sanankäytöstä.
Hänen laulujensa kautta Jukka on kertonut ymmärtävänsä nyt hieman paremmin suomalaista sielunmaisemaa, sotien, rakennemuutosten ja köyhyyden läpikäynyttä kotimaata.Hänen mielestä Veikko Lavi peittoaa myös mennen tullen sellaiset Suomi-musiikin hehkutetut kekäleet kuin Junnu Vainion ja Repe Helismaan.
