Levyjulkkarit Tornion Umpitunnelissa 23.3.! 
Greedy Pig: Boogiedriller (Major Leiden Productions)
Greedy Pig ei ole enää kadonneen jäljillä, sillä Boogiedriller-levyllä se on löytänyt kultajyvän.
Greedy Pig: Boogiedriller (Major Leiden Productions) Greedy Pig ei ole enää kadonneen jäljillä, sillä Boogiedriller-levyllä se on löytänyt kultajyvän.
Sanonta, että viini paranee vanhetessaan, pitää kutinsa tämän yhtyeen kohdalla. Harvakseltaan levyjä tehnyt Greedy Pig on jalostanut musiikkiaan siitä, mihin kymmenisen vuotta sitten Tornion Jesperissä äänitetyllä rosoisella Alive An`Dirty At The Pigsty- livebootlegilla jäi. Kahdenkymmenen vuoden takaiset studiotallenteet, Rye Rye Man ja Junkfood, taas ovat kuin toisesta maailmasta, oman aikansa lapsia.
Vaikka Greedyt eivät ole enää siloposkia, vaan pikkuhiljaa harmaahapsia, musiikillisesti yhtye elää elämänsä kevättä. Aika on patinoinut sopivasti yhtyeen liiderin Jari "Päne" Pänttäjän äänen ja koko poppoo paahtaa eteenpäin freshillä, tömäkällä rock`n`roll-asenteella ja riuskalla äijämeiningillä.
Vaikka Greedyt eivät ole enää siloposkia, vaan pikkuhiljaa harmaahapsia, musiikillisesti yhtye elää elämänsä kevättä. Aika on patinoinut sopivasti yhtyeen liiderin Jari "Päne" Pänttäjän äänen ja koko poppoo paahtaa eteenpäin freshillä, tömäkällä rock`n`roll-asenteella ja riuskalla äijämeiningillä.
Boogiedrillerillä ei himmata, eikä puhallella munille, vaan kaasujalkaa käytetään reippaasti.
Boogiedriller osoittaa myös, että vanha koirakin oppii uusia temppuja, sillä en nimittäin kuule ZZ Toppia tällä levyllä. Greedy Pigin oma juttu on ottanut selkävoiton. Kun kuuntelee aiempia studioalbumeita Degüellon ja muiden klassikkolevyjen vaikutus on mukana.
Juice opetti Boogieteorian alkeet Suomen kansalle, mutta oikea boogiekunkku oli John Lee Hooker, jonka yksi instrumentti oli tahtia voimakkaasti polkeva jalka. Greedy Pigillä tyylin poljento on hallussa.Väkevä Secondhand blues kulkee Hookerin oppipoikien Canned Heatin innoittamana. Bad voodoo ja Rock`n`roll car taas edustavat brittiläistä Status Quo-tyylistä ränttätänttäboogia, joilla voisi huudattaa ihmisiä isommillakin areenoilla, sillä biisit koukuttavat tarttuvilla riimeillä.
Rock`n`roll on parhaimmillaan, kun siitä kuuluu tietty rentous, livemäisyys. Greedyn Boogiedrillerissä se on. Kokonaisuus ei ole liian tiukkaan puristettu ja musa hengittää. Saumat repeilevät passelisti. Ennenkaikkea on hienoa, että on annettu tilaa kahden loistavan kitaristin Pänen ja Tapani Ollosen kitarajuoksutuksille, mutta myös hypnoottinen basso Ain`t no place-biisissä, kilkakalkanpiano lännenballadissa High wide and handsome ja jopa naurunpyrskähdys Bad Voodoossa maustavat kummasti kokonaisuutta. (5/5 Väylän Pyörrettä)
