Onhan se rock`n´roll hieno taiteenlaji, kun sen osaa. Pitkästä aikaa tuli käytyä keikalla ja jäipä hyvät fiilikset.Kiitos siitä Greedy Pigille!
Vaikka yhtyeen liideri Jari "Päne" Pänttäjä nakkasikin keikan päätteeksi "Lucillensa" kylmästi kanveesiin, jätti sen yksin itkemään ja poistui lauteilta sadatellen, pienistä teknisistä ongelmista huolimatta showsta jäi hyvä jälkimaku.
Mielessäni olin löyhästi päättänyt, että liikautan ahteriani kotisohvalta vasta, kun Van Morrison tai Tony Joe White tulee kulmille, sen verran noita keikkoja on tullut koluttua, mutta Greedy Pig oli pakko tsekata. Boogiedriller-kiekko jätti sen verran pahan kutinan ja biisit oli kuultava livenä.
Kun saavuin yhdentoista pinnassa Umpitunneliin, säikähdin, missä on Tornion katajainen roots-kansa, mutta kuin taikaiskusta puolilta öin Greedy Pigin käynnistäessä konettaan lattialla oli jo messevä joukko tyytyväisenä joraavaa ja lapikasta lattiaan lyövää rokkikansaa.
Ja sitä saatiin, mitä Greedyltä tilattiin.
Boogiemasiina aloitti levyn ykkösraidalla Bad voodoolla ja lähes koko albumi kahlattiin läpi. Niin kuin rokkikeikan luonteeseen kuuluu, monet biisit esitettiin tiukalla palkkamurhaaja-asenteella ja tuhdimpina versioina. Esimerkiksi yksi levyn suosikeistani Ain`no place kulki pykälää isommalla turbovaihteella ja leirinuotioballadi High wide and handsome oli taipunut rohevaksi bluesvalssiksi ja sehän toimi. Selkeästi kuitenkin Rock`n`roll car ja Secondhand blues ovat nousemassa uusista biiseistä klassikoiksi, ainakin mitä yleisöreaktioihin ja radiosoittoon tulee.
Illan loppupuolella kuultiin sitten Greedy Pigin vanhempia biisejä; Livin`on junkfood (feat.King Lappland), She turn me on, Medicine man, Thinkin`of you…ja kaiken kruununa, meikäläisen ykkösfavoritti Sweet little darlin. Paremmin ei olisi voinut helmiä valkata.
Keikka täytti odotukset ja kotia autolla ajellessa kysyin jälleen kerran itseltäni, mistä näitä tulee. Päässä nimittäin alkoi soida Kirkan Rock`n`roll hoochie koo (…vaikka seinät kaatukoon, musaa suoraan valtimoon, taas on keikka Tornioon, vauhdissa, kun oon…) Ensikertoja taas Greedy Pigin Boogiedriller-kiekkoa kuunneltuani lenkillä pääkopan jukeboksi alkoi jauhaa biisiä Sixteen tons.
Ja sitä saatiin, mitä Greedyltä tilattiin.
Boogiemasiina aloitti levyn ykkösraidalla Bad voodoolla ja lähes koko albumi kahlattiin läpi. Niin kuin rokkikeikan luonteeseen kuuluu, monet biisit esitettiin tiukalla palkkamurhaaja-asenteella ja tuhdimpina versioina. Esimerkiksi yksi levyn suosikeistani Ain`no place kulki pykälää isommalla turbovaihteella ja leirinuotioballadi High wide and handsome oli taipunut rohevaksi bluesvalssiksi ja sehän toimi. Selkeästi kuitenkin Rock`n`roll car ja Secondhand blues ovat nousemassa uusista biiseistä klassikoiksi, ainakin mitä yleisöreaktioihin ja radiosoittoon tulee.Illan loppupuolella kuultiin sitten Greedy Pigin vanhempia biisejä; Livin`on junkfood (feat.King Lappland), She turn me on, Medicine man, Thinkin`of you…ja kaiken kruununa, meikäläisen ykkösfavoritti Sweet little darlin. Paremmin ei olisi voinut helmiä valkata.
Keikka täytti odotukset ja kotia autolla ajellessa kysyin jälleen kerran itseltäni, mistä näitä tulee. Päässä nimittäin alkoi soida Kirkan Rock`n`roll hoochie koo (…vaikka seinät kaatukoon, musaa suoraan valtimoon, taas on keikka Tornioon, vauhdissa, kun oon…) Ensikertoja taas Greedy Pigin Boogiedriller-kiekkoa kuunneltuani lenkillä pääkopan jukeboksi alkoi jauhaa biisiä Sixteen tons.
Syväanalyysini on, että hyvä musa nostaa pintaan omat vanhat suosikit elämän varrelta, joten lisää tällaisia let´s rock`n`boogie-keikkoja!
