Istun perjantaina alkuillasta Turun Marina Palacen kabinetissa ja kuuntelen yläkerran salista kantautuvaa musiikkia. Menossa on Nina Höynälän ja Berryhill Gangin soundcheck Turku Jazz-keikkaa varten.Äkisti musiikki loppuu. Katson kelloa: tasan 18.30. Juuri se aika, jolloin sovimme haastattelun alkavan. Ihailtavaa täsmällisyyttä!
Pian näen tumman, nuoren kaunottaren laskeutuvan marmoriportaita alas. Kiiruhdan vastaan ja kättelemme. Haen Ninalle vihreää teetä kurkkunsa rauhoittamiseksi, sillä flunssapöpö on antanut pieniä merkkejä itsestään. Nina odottaa illan keikkaa innolla ja hyvillä fiiliksillä. Illan setti sopii Ninalle hyvin, sillä ennen jazziin siirtymistään tulivat soul ja R&B -kuviot tutuiksi.
Laulaminen on aina ollut Ninan juttu; hän lauloi jo ennen kuin osasi puhua. Nina aloitti lauluopintonsa lukio-opiskelun ohessa Länsi-Pohjan musiikkiopistossa. Hän pääsi suoraan lukiosta Sibelius-akatemian jazz-osasotolle, josta valmistui keväällä 2011 musiikin kandidaatiksi. Jäljellä on vielä parisen vuotta maisterintutkintoon.
Ninan opiskelutahti ei ole ollut mitään laakereillaan lepäilyä, sillä samalla hän suorittaa instrumenttipedagogisia opintoja, joiden kautta hän saa laulupedagogin pätevyyden. Lukion alkuvaiheessa ammattipohdinnoissa oli vielä musiikkikasvatus mukana, mutta lukion loppuvuosina päämäärä selkiytyi.
Ninalla on ollut useita laulunopettajia, kuten Elina Kakko ja Susanna Söder Länsi-Pohjan musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa Jenny Robson, Mirja Mäkelä, Aija Puurtinen ja nyt Jukkis Uotila, jonka kanssa Nina jatkaa opintojaan mm. improvisoinnin, rytmiikan ja musiikkiestetiikan saralla.
Tärkein opettajiltaan saama opetus on Ninan mielestä vankka usko itseensä ja siihen mitä tekee.
- Pitää arvostaa itseään, olla intohimoisesti ja aidosti oma itsensä eikä saa haksahtaa vertailemaan itseään muihin, sanoo Nina .
Hänellä itsellään on ollut musiikillisesti vahva käsitys mihin suuntaan hän haluaa laulamistaan kehittää ja millaista soundia hän ääneensä haluaa.
- Olen lauluopinnoissani pyrkinyt uimaan oman näkemykseni mukaan ja ottanut vaikutteita, jotka ovat tuntuneet juuri minulle sopivilta. Jos jatkaa liian kauan saman opettajan ohjauksessa on vaarana, että oma objektiivisuus kärsii. Laulunopettaja on vaihtunut usein myös sen vuoksi, että saisin mahdollisimman monelta opettajalta mahdollisimman paljon erilaisia sisältöjä omaksuttaviksi.
Kysymykseen mitä opettajalta EI voi saada Nina vastaa:
- Motivaatio! Itsestä on löydyttävä harjoittelumotivaatio ja on oltava selkeästi tiedossa, mitä haluaa. Opettaja kannustaa, mutta opettajan ei kuulu näyttää tietä, mitä alat kulkea. Se on itse löydettävä.
Nina on menestyksekkäästi ottanut osaa myös jazzlaulukilpailuihin. Hän toteaa saavutustensa tuoneen nostetta uralleen ja niiden näyttävän hyvältä CV:ssä, mutta niiden varassa ei voi jäädä keikkoja odottelemaan.
Myyntityötä täytyy leipänsä eteen tehdä, soitella klubeille ja festareille ja pitää huoli siitä, että nimi on ihmisten tietoisuudessa. Kilpailua jazz-keikkarintamalla Ninan mukaan on riittävästi, sillä jazz-laulaminen on suosittua. Kuinka pitkälle kukin laulaja sitten taas on omaa osaamistaan työstänyt, onkin jo eri asia. Nina haluaakin profiloitua kovan tason ammattilaiseksi, jonka nimi tunnetaan Suomessa.
Säveltämisen ja sanoittamisen ohella laulunopetuskin kiinnostaa Ninaa. Hän haluaa myös viedä jazzia lähemmäs tavallista ihmistä.
- Haluaisin, että esim. iskelmägenren kuuntelijat eivät enää kokisi jazzia jotenkin vieraana ja hankalana ymmärtää, vaan että kuka tahansa voisi samaistua tekemääni musiikkiin, tunnistaa melodiakulut ja tarinat laulujen sisällä, kuten iskelmissäkin.
Omat tekstit ovat Ninalle tärkeitä kokonaisuuksia, omia tarinoita, joissa jokaisella sanalla on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Teksti toimiikin usein lähtökohtana biisille. Mutta ei aina. Joskus alkaa vaikkapa bassolinja pyöriä mielessä, toisinaan taas kaunis melodianpätkä. Vähitellen pikku palasista kehkeytyy kokonaisuus, jossa soinnutkin ovat valmiina. Tällöin kuvaan astuu mukaan Ninan oma bändi. Tärkeä osuus sovittamisessa on pianisti Tuomas Juhani Turusella, mutta usein myös muut bändin jäsenet ovat mukana sovitustyössä, kuten Sampo Hiukkanen tenorisaksofonissa, Teemu Åkerblom bassossa ja Mikko Arlin rummuissa.
Nina on saanut paljon kiitosta scat-laulustaan. Improvisaatio-osuudet vaihtelevat biiseittäin eikä Nina kirjoita itselleen valmiita sooloja. Hän saattaa harjoitella laulun skaaloja ja sointuja pianolla ja purkaa ne teoreettisesti, mutta ei koskaan rakenna improsoolojaan valmiiksi.
- Esityksessä täytyy säilyä tuoreus, sillä yleisö huomaisi heti feikin. Heitän improvisaatiot usein korvakuulolta. Hassua kuitenkin, että omat sävellykset ovat olleet sen verran vaikeita, että olen joutunut toisinaan kirjoittamaan joitakin scat-linjoja paperille. En kuitenkaan toista niitä samanlaisina, vaan ne jäävät ainoastaan jonnekin taustalle vaikuttamaan.
Keikan jälkeen Nina lähtee joskus bändin jäsenten kanssa kuppilaan juttelemaan ja tapaamaan tuttuja. Useimmiten Nina kuitenkin rentoutuu kotona juomalla kupin teetä ja antamalla esiintymisen aikaisen adrenaliinin vaikutuksen laskea, jotta nukkuminen onnistuu.
Nina pitää äänestään hyvää huolta. Hän ei tupakoi eikä juhli, vaan syö terveellisesti ja kuuntelee koko kehoaan; sehän on laulajan instrumentti. Jos aamulla ääni tuntuu väsyneeltä, hän ei ala väkisin pusertaa laulua, vaan lepuuttaa ääntään suosiolla. Nina harrastaa intohimoisesti juoksemista ja aikoo osallistua jo toista kertaa Helsinki City Run- puolimaratonille.
Musiikillisista esikuvistaan Nina mainitsee Carmen McRaen ja Jon Hendricksin, joilla on ilmaisussaan erityistä rytmiikka ja tulkinnan voima. Samoin tärkeitä ovat myös Shirley Horn, Betty Carter, Wayne Shorter, Miles Davis ja poprockin puolelta Freddie Mercury.
Ninan Turku Jazzin keikat olivat viimeisiä, jotka hän teki Nina Höynälä nimellä. Nina ottaa pian käyttöön taiteilijanimen Nina Mya ja se tulee viimeistään kesällä ilmestyvän ensilevyn kannessa esiin. Nina Mya ei ole mikään sattumanvarainen ja keksitty nimi, sillä Maija on Ninan toinen nimi ja Mya ääntyy samalla tavalla. Myös Ninan rakas, edesmennyt isoäiti oli Maija nimeltään. Eikä tässä vielä kaikki: Mya tarkoittaa burman kielellä smaragdia ja arabiaksi prinsessaa! Eipä sopivampaa nimeä tälle Lapin satakielelle äkkiä löydykään!
Nuoresta iästään huolimatta Ninasta huokuu tarmokas ja päämäärätietoinen elämänasenne. Hän ei päästä itseään vähällä. Kysyessäni elämänmottoaan hän vastaa kahdella:
- Sydän neuvoo järjelle oikean tien.
- Elä täysillä ja ole aito!
Niin kuin pirtsakka ja eloisa Nina Mya!
Teksti: Eija Talo-Oksala - Kuvat: Olli Sulin (23.3.)
