Suomen virallinen laulattaja Mikko Alatalo vetää suuren lauluillan Tornionjoen rannalla keskiviikkona 20.7. klo 19.30-21.30. Samalla hän käynnistää koko pitkän viikonlopun kestävän Twin City-festivaalin Torniossa, joka sisältää monenlaista kansanhuvia. On sählyturnausta, naisten pinkasua, Tarja Ylitalon tähdittämät lavatanssit ja valtakunnallisia supertähtiä Jenni Vartiaisesta Popedaan. Ja kun lohijoen äärellä ollaan, herkkusuille on tarjolla myös kalojen kuningasta monessa muodossa.Torniossa Mikko on laulattanut aiemminkin ja muutenkin Tornionlaakso on hänelle tuttua seutua.
- Aikanaan harrastin melontaa ja olen käynyt läpi kaikki Tornionjoen kosket. Kukkolankosken olen melonut parikin kertaa, Mikko kehaisee ja paljastaa omaavan myös tornionlaaksolaisia juuria.
Hänen isoäitinsä on lähtöisin Ruotsin Jällivaarasta, josta Wahlbergin sukua aikanaan siirtyi lasinpuhaltajiksi Iin Olhavaan.
Lauluja Mikko ei muista Tornionjoen kanoottireissuilla syntyneen. Yleisesti Lapista hän on kyllä laulanut Kairan kulkija-tyyppisiä tekstejä, joissa huoli on luonnon säilymisestä.
- Erään pohjoisen miehen suusta nappasin myös Vesilasi, vessanavain, heiniä paali-riimin ja siitä syntyi ralli, mutta Lapin laulu, jos mikä on Leuhkat eväät. Se kertoo pohjoisen ihmisen oikeuksista. Siinähän sanotaan, että viekää te veet ja viekää te maat, mutta itsetuntoa eli leuhkoja eväitä, ette voi viedä, Alatalo alleviivaa.
Toukokuussa Mikko täytti 60 vuotta ja häntä juhlittiin Tampere-talolla näyttävällä konsertilla, jossa esiintyivät muun muassa Laura Voutilainen, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Mariska, Pentti Hietanen, Juha Tapio, Jani Wickholm ja Joel Hallikainen. Syyskuun lopussa konsertti nähdään kahdessa osassa YLE TV2:ssa ja samaan aikaan konsertista julkaistaan myös tribuutti-levy.
Vuosikymmenten kuluessa Suomi-rockin veteraanista on kypsynyt varma viihdyttäjä, vaikka hän sanookin olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään.
- Henkisessä mielessä kumiteräsaappaat ovat yhä jalassa, vaikka kravatti onkin kaulassa. Mutta kun kravatti kiristää, se pannaan naulaan ja lähdetään keikalle, Mikko vakuuttaa.
Hän jatkaa menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Takana Mikolla on jo miljoonia keikkakilometrejä ja hän on kuin kotonaan lavalla. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi.
60-vuotispäivän kunniaksi Mikolta ilmestyi juhlalevy. Sen kansilehdillä Tommi Liuhala kirjoittaa, että Alatalon laulut koskettavat päätä, sydäntä ja selkäydintä ja niiden ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä.Kaikkiaan Mikko on levyttänyt nelisenkymmentä albumia ja 600 laulua, johon joukkoon mahtuu uskomaton määrä ikivihreitä. Mikko laulaa tarinoita, jotka ovat kaukana keskivertoiskelmän pinnallisesta tyhjänpäiväisyydestä. Ne ovat syntyneet yksin ja yhdessä tamperelaisen Harri Rinteen kanssa. Tietenkin joukossa on hutejakin, mutta paljon koskettavia, kantaaottavia ja rempseitä lauluja, jotka ovat liikuttaneet pienen ihmisen tuntoja.
Mikko, määrällisesti olet levyttänyt huikeasti, mutta mistä lauluista haluaisit itsesi muistettavan?
- Toivon tietysti, että Ihmisen ikävä toisen luo jää elämään, mutta myös itselle läheisimmät ja omakohtaisimmat Yhdentoista virran maa ja Kiiminkijoki. Ne onnistuivat hyvin ja ovat minusta lauluja, joita ei elämässä monta synny.
Merkittävin työsi tähän mennessä on albumitrilogia Lauluja Siirtomaasuomesta. Levyt Yhdetoista Virran Maa, Kun Iso Joki Tulvii ja III Tasavallan Vieraana. Ne julkaistiin vuosina 1978-1982. Miten arvotat niitä tänään?
- Muuttoliikehän jatkuu yhä eli maaseutu tyhjenee, joten laulut ovat edelleen ajankohtaisia. Kun minut valittiin kansanedustajaksi, takkia ei ole tarvinnut kääntää, vaan olen voinut puhua asioista, joista näilläkin levyillä laulan.
Laulujasi ovat laulaneet myös muut, onko joku jonka tulkintaan olet erityisen tyytyväinen?
- Sanoituspuolellahan minun kaikkien aikojen suosituin teksti on Maaritin Jäätelökesä, joka saa edelleen paljon radiosoittoa. Se on hienoa, mutta erityisen ylpeä olen, että Vesa-Matti Loiri valitsi Ivalo-levylleen juuri tuon lauluni Ihmisen ikävä toisen luo. Se sai uuden elämän.
- Muistan kun muutama vuosi sitten MTV:n 50-vuotisjuhlissa, Vesku kömpi lavalle, ei kovin hyväkuntoisena, mutta kumminkin ja lauloi; On silti hyvä, ettet näe minua nyt/ En tahdo, et vuokseni sä järkytyt, niin kyllä siellä yleisöstä aika moni itki.
Joku on laskenut, että vuosien varrella olet tehnyt liki 10 000 keikkaa, mitkä ovat olleet tiukimmat paikat?
- Kaikkein erikoisin oli varmasti vuosi sitten, kun lauloin Venäjän duuman 100-vuotisjuhlissa Vladimir Putinille. Kuulijoina olivat myös Suomen syöjä Vladimir Zhirinovski ja Siperian karhu Aleksandr Karelin. Esitin sikermän venäläisperäisiä lauluja muun muassa Tuulella ei ole ystävää, Moskovan illat ja Mantsurian kukkuloilla. Lisäksi lauloin Lennä Juri Gagarinin venäjäksi.
- Toinen ainutlaatuinen juttu oli kun lauloin eduskunnan puhujapöntössä. Tietääkseni olen ainoa kansanedustaja, joka on sen tehnyt. Silloin iltaistunnossa kiisteltiin, kumpi on sopivampi kansallislauluksi Maamme-laulu vai Finlandia. Minuun iski sarvipää pirulainen ja kiipesin pönttöön ja kajautin kumpaakin pätkän. Sanoin vielä edustajille, jos kumpikaan ei kelpaa, voimme Juicen kanssa tehdä uuden kansallislaulun.
- Jälkeenpäin eduskunnan puhemies Markku Koski sanoi, että jos olisin laulanut vielä sekunninkaan pitempään, minut olisi poistettu pöntöstä ja olisin saanut varoituksen eduskunnan halventamisesta.
Laulajan urasi alkoi Juice Leskisen kanssa ja teit mestari Juicen kanssa myös hänen viimeiseksi jääneet levytykset vuonna 2004?
- Juice oli vieraillut kolmella minun sooloalbumilla vuosien mittaan, mutta ehti kulua lähes 30 vuotta, kun lähdettiin tekemään taas yhteistä pitkäsoittoa. Senaattori ja Boheemi jäi Juicen viimeiseksi studiolevyksi ja Tampere-talossa äänitettiin myös livetupla Klassikoiden ilta.
- Lisäksi tehtiin nauhoitus opiskelija-asuntola Domuksessa. Samassa huoneessa, missä äänitettiin ensimmäiset demot Juicen kanssa vuonna 1972, taltioitiin laulu Viimeinen cowboy, mikä kertoo nykyihmisen elämysriippuvuudesta. Se on mukana Juicen jättiboksilla.
Viimeisen levytyksen teit myös torniolaisen Esko Rahkosen kanssa. Lauloit duettona hänen kanssa Kotiseutu Pohjolassa-klassikon?
- Totta, mutta tottakai Eskon alkuperäinen Kotiseutu Pohjolassa -esitys on hienoin ja aikanaan se teki minuunkin suuren vaikutuksen.
- Eskoa kunnioitin suuresti. Hänellä oli Luojan antama hyvä ääni. Esko osasi laulaa hiljaa ja luonnollisen kauniisti.
- Tutustuin häneen 1970-luvulla ja levylle hänet sain ensi kertaa vuonna 1978, kun minä, Juice, Veltto Virtanen ja Harri Rinne olimme perustaneet Välikausitakki-orkesterin. Olimme tekemässä hulvatonta anarkistilevyä ja tarvittiin mukaan hyvä tyyppi, joka edusti vanhempaa polvea ja täysin eri genreä kuin me. Pyydettiin Rahkonen ja hän lauloi Pikajenkan hauskasti ja hienosti.
www. twincityfestivals.com
- Kaikkein erikoisin oli varmasti vuosi sitten, kun lauloin Venäjän duuman 100-vuotisjuhlissa Vladimir Putinille. Kuulijoina olivat myös Suomen syöjä Vladimir Zhirinovski ja Siperian karhu Aleksandr Karelin. Esitin sikermän venäläisperäisiä lauluja muun muassa Tuulella ei ole ystävää, Moskovan illat ja Mantsurian kukkuloilla. Lisäksi lauloin Lennä Juri Gagarinin venäjäksi.
- Toinen ainutlaatuinen juttu oli kun lauloin eduskunnan puhujapöntössä. Tietääkseni olen ainoa kansanedustaja, joka on sen tehnyt. Silloin iltaistunnossa kiisteltiin, kumpi on sopivampi kansallislauluksi Maamme-laulu vai Finlandia. Minuun iski sarvipää pirulainen ja kiipesin pönttöön ja kajautin kumpaakin pätkän. Sanoin vielä edustajille, jos kumpikaan ei kelpaa, voimme Juicen kanssa tehdä uuden kansallislaulun.
- Jälkeenpäin eduskunnan puhemies Markku Koski sanoi, että jos olisin laulanut vielä sekunninkaan pitempään, minut olisi poistettu pöntöstä ja olisin saanut varoituksen eduskunnan halventamisesta.
Laulajan urasi alkoi Juice Leskisen kanssa ja teit mestari Juicen kanssa myös hänen viimeiseksi jääneet levytykset vuonna 2004?
- Juice oli vieraillut kolmella minun sooloalbumilla vuosien mittaan, mutta ehti kulua lähes 30 vuotta, kun lähdettiin tekemään taas yhteistä pitkäsoittoa. Senaattori ja Boheemi jäi Juicen viimeiseksi studiolevyksi ja Tampere-talossa äänitettiin myös livetupla Klassikoiden ilta.
- Lisäksi tehtiin nauhoitus opiskelija-asuntola Domuksessa. Samassa huoneessa, missä äänitettiin ensimmäiset demot Juicen kanssa vuonna 1972, taltioitiin laulu Viimeinen cowboy, mikä kertoo nykyihmisen elämysriippuvuudesta. Se on mukana Juicen jättiboksilla.
Viimeisen levytyksen teit myös torniolaisen Esko Rahkosen kanssa. Lauloit duettona hänen kanssa Kotiseutu Pohjolassa-klassikon?
- Totta, mutta tottakai Eskon alkuperäinen Kotiseutu Pohjolassa -esitys on hienoin ja aikanaan se teki minuunkin suuren vaikutuksen.
- Eskoa kunnioitin suuresti. Hänellä oli Luojan antama hyvä ääni. Esko osasi laulaa hiljaa ja luonnollisen kauniisti.
- Tutustuin häneen 1970-luvulla ja levylle hänet sain ensi kertaa vuonna 1978, kun minä, Juice, Veltto Virtanen ja Harri Rinne olimme perustaneet Välikausitakki-orkesterin. Olimme tekemässä hulvatonta anarkistilevyä ja tarvittiin mukaan hyvä tyyppi, joka edusti vanhempaa polvea ja täysin eri genreä kuin me. Pyydettiin Rahkonen ja hän lauloi Pikajenkan hauskasti ja hienosti.
www. twincityfestivals.com
