Huippukitaristit Ana ja Laura Pakkasukkoon!
1960-luvulla1960-luvulla 1960-luvulla brittiläisen bluesbuumin velloessa kuumimmillaan, kysyttiin usein, voiko valkoinen mies soittaa bluesia. Onneksi tuota kysymystä en ole kuullut naisten kohdalla, jotka viime vuosina Bonnie Raittin menestyksen innoittamana ovat lähteneet kivikkoiselle bluespolulle ja ovat ponnahtaneet julkisuuteen, paljolti kiitos Ruf recordsin järjestämien Blues Caravan-kiertueiden.Tulevassa Kemin Pakkasukko Blues N` Jazzissa kuullaan kahta kitaristia Ana Popovicia ja Candye Kanen bändissä soittavaa Laura Chavezia. He eivät täytä vain lainmukaista bluesin naiskiintiötä, vaan he vakuuttavat varmasti myös omilla taidoillaan.
Viikko sitten kitaristi-laulaja Ana Popovic päätti vuotensa loppuumyydylle The Harmonie-klubille Bonniin. Vuoteen mahtui 125 soolokeikkaa ja 38 festivaalia, tähtihetkinä jammailu Buddy Guyn kanssa ja lämppäröinti BB Kingille.
Seuraavat esiintymiset hänellä ovat sitten tammikuun lopulla Suomessa (Ice Melting Blues Cruise ja Pakkasukko Blues N´ Jazz), jota ennen hän työstää livelevyä ja valmistelee uutta pitkäsoittoa jenkeissä.
Serbialainen, Belgradissa syntynyt Ana on noussut pikkuhiljaa bluesin vihreälle oksalle kovalla työllä ja kiertämisellä, ensin Euroopassa ja nyt myös Amerikassa. Hän on päässyt toteuttamaan unelmiaan, joista hän vain haaveili, napattuaan ensi kerran isä-Milutinin kitaran käteensä ja aloittaessaan soittajan taipaleensa. Isällä oli monipuolinen levykokoelma ja yölliset jamit kuuluivat viikonloppuihin, joten musiikki soi heillä paljon kotona.
Balkan kuuluu myös Anan viime syyskuussa ilmestyneellä Unconditional-levyllä, sillä bluesiaan hän maustaa rockin ja soulin lisäksi mielellään jazzillisilla irtiotoilla. Myös englanninkielen aksentti kuuluu, mutta molemmat persoonalliset piirteet ovat hänen vahvuuksiaan ja erottavat hänet muista.
Anan kuudes albumi Unconditional viihtyi amerikkalaisen Billboardin blueslistalle 10 viikkoa ja sen takaa löytyy bluesin kultasormi, tuottaja John Porter. Vaikka hän loikin maineensa pitämällä ohjia käsissä muun muassa popbändien Roxy Musicin ja the Smithsin levyillä, 12 Grammy-palkintoaan hän on saanut bluesartisteille, BB Kingille, Buddy Guylle, Taj Mahalille, Keb`Mo`lle ja Los Lonely Boysille, tuottamistaan levyistä.
Unconditional äänitettiin New Orleansissa ja luonnollisesti Porter haali studioon soittajia laajasta tuttavapiiristään. Joukossa on tekijämiehiä muun muassa Bonnie Raittin ja Taj Mahalin levyiltä. Ana itse halusi mukaan levylleen ehdottomasti slidemestari Sonny Landrethin ja levyn liukas oksat pois-asenteella soitettu Slideshow, saakin kysymään, kumpi on kumpi, niin hyvin he soittavat yhteen putkeen.
Albumi sisältää kaikkiaan 12 biisiä, joista 8 on Anan kynästä ja loput on napattu hänen suosikkiensa Nina Simonen, Koko Taylorin, Otis Spanin ja Buddy Guyn ohjelmistosta.
Ana Popovic perusti ensimmäisen bändinsä Hush 1995 silloisessa Jugoslaviassa soittaen satoja keikkoja ja tullen suosituksi tv-esiintyjäksikin. Levoton poliittinen ilmapiiri sai hänet jättämään kuitenkin kotimaansa ja hän lähti opiskelemaan graaffiseksi muotoilijaksi Utrechtiin Hollantiin. Soittoa hän ei jättänyt ja vuotta myöhemmin saksalainen Ruf records nappasi Anan talliinsa ja yhtiölle hän teki neljä arvostettua albumia, joista viimeisestä hänet nimettiin W.C. Handy-ehdokkaaksi Best New Artist Debut-kategoriassa ja se sai Anan kokeilemaan siipiään myös Amerikassa.
Kitaristina Anassa on kaksi puolta. Kun hän tulkitsee jazzia, hän soittaa kuin enkeli. Jotkut ovat kuvanneet, että hän tuudittaa kuin vastasyntynyttä lasta, mutta hänessä on myös päinvastainen puoli. Kun hän päästää slaavilaisen tempperamenttinsa irti, hän on kuin tunteen palonsa näyttävä bluesin tulivuori, joka kiusaa Stratocasteriaan ja laulaa Janis Joplin-tyylisellä paatoksella.
Blues for M , My man , One Room Country Shack (feat. Buddy Guy) & Wrong woman
Vaikka Candye ei vielä olekkaan päästänyt Lauraa ratin taakse, vaan hän saa istua pelkääjän paikalla tiukasti kitarasta kiinni pitäen, hänen tuoreimmalla levyllään Sister Vagabond Laura ei jää enää tippaakaan tämän entisen XL-pornomallin varjoon.
Aiemmin heitä on kuultu yhdessä levyillä Blues Caravan with Dani Wilde and Deborah Coleman (2008) ja Candyen edellisellä soololla Superhero (2009), mutta vasta nyt Sister Vagabond-levyn myötä Laura on lopullisesti lyönyt itsensä läpi bluespiireissä. Kitaransoiton lisäksi hän on tuottanut ja tehnyt albumille biisejä yhdessä Candyen kanssa.
Kane palkkasi Lauran aikanaan blueskitaristi Sue Foleyn suosituksesta, edes hänen soittoaan kuulematta, ja nyt Chavezista on tullut hänen oikea kätensä Niin lavalla kuin levylläkin Lauran säkenöivä ja maaginen kitarointi täydentää Candyen laulua.
Kitaristina 27-vuotiaasta Chavesista on kohistu uutena naispuolisena Stevie Ray Vaughanina. Johtuneeko lippalakista, jota Laura mielellään käyttää, mutta allekirjoittaneesta ensikuulemalta hänen soittonsa kuulostaa paremminkin SRV:in veljeltä Jimmieltä.
Itse hän kuitenkin haluaa esiintyä aivan omana itsenään, vaikka onkin myöntänyt kuunnelleensa bluesista innostuttuaan paljon Freddie Kingiä, Hubert Sumlinia, T-Bone Walkeria ja juuri Jimmie Vaughania.
Kitaristin uransa Laura aloitti 18-vuotiaana San Josessa, Kaliforniassa Lara Price Bandissä, joka levytti kolme CD-levyä. Siinä hän viihtyi 8 vuotta, kunnes lähti Sue Foleyn ja sitten Candye Kanen matkaan.
Laura on nostanut Kanen uran aivan uudelle tasolle. Laulaja on myös tajunnut yhteistökumppaninsa arvon, ja laittanut Chavezin nimen omansa rinnalle myös uuden Sister Vagabond-levynsä kanteen.
- Minulla on ollut etuoikeus työskennellä monien mahtavien soittajien kanssa, mutta tässä tytössä on kaikki- syvyyttä, älyä, lahjakkuutta, itsekuria, raakaa tunnetta ja sydäntä kokeilla rajoja.
- Allekirjoitan Vintage Guitar Magazinen luonnehdinnan, että Laura on matkalla tähtiin ja olen onnekas saadessani reissata hänen rinnallaan, Candye Kane hehkuttaa kotisivullaan.
Candye Kane: Superhero , Down With The Blues , Whole lotta love & Walkin', Talkin' Haunted House
Lara Price: Summertime & Laura`s Monday Blues Jam
