torstai 15. joulukuuta 2011

Pohjoisen Jukka arvioi:
Hectorin Aikamatka päättyi Rovaniemelle!

Suomirockin eläviin legendoihin lukeutuva Hector päätti lauantaina 10.11. Aikamatka 1966-2011 kiertueensa Rovaniemelle. Miehen laajasta tuotannosta läpileikkauksen sisältäneen konsertin pitopaikkana toimi Ounasrinteellä sijaitseva Lappi Areena.
Konsertti oli jaettu kahteen, reilun tunnin mittaiseen näytökseen. Heti aluksi tuli selväksi, että valokuvata ei saanut ja matkalipun lunastaneiden tuli pysytellä istumapaikoillaan. Onneksi koulun musiikkinumeroa ei sentään kyselty, vaan jokaisella oli lupa osallistua kuultaviin Hector-klassikoihin syntymässä saaduilla laululahjoillaan.
Pääsylipussa konsertin aloitusajankohdaksi ilmoitettiin 20.00. Matkanjohtaja, orkestereineen asteli estradille puolisen tuntia myöhässä ja muistutti konsertin kestävän sen verran kauan, että toivottavasti runsaslukuinen yleisö oli järjestänyt lasten lapsilleen riittävän pitkän hoitopestin.

Joulupukki... eikun Hector matkaan nyt käy. Konsertti alkoi Hectorin ensimmäisellä, loppuvuodesta 1965 ilmestyneellä Palkkasoturi-singlellä. Aloitusta seurasivat Nuku Idiootti-albumin Jossain jysähtää, Sam the Sham and the Pharaohsin Wooly Bully, Paul Simonin The Sound of Silence ja Beatlesin Strawberry Fields Forever.

Lainabiisit esitettiin tyylillä ja tunteella, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska taustabändi oli koottu kovatasoisista ammattimuusikoista. Kiertueen kapellimestarina toimi Okko Laru (rummut ja laulu) ja muut Powerbändiksi nimetyn yhtyeen jäsenet olivat Masa Maijanen (basso), Jarmo Nikku (kitara), Timo Kämäräinen (kitara), Matti Kallio (irlanninhuilu, koskettimet ja laulu), Esa Kotilainen (koskettimet), Panu Syrjänen (saksofonit) ja Janne Toivonen (trumpetti). Kiertueen erikoisvieras oli vastikään uuden albumin julkaissut Freeman.
Covereita seurasi syksyllä ilmestynyt Hector uutuus
Tähän vuoden aikaan. Kappale on maestron itsensä tekemä suomennos Gordon Lightfootin laulusta Pussywillows, Cat-Tails.
Ensimmäisen näytöksen loppupuolella lavalle saapunut Freeman esitti omassa osuudessaan kolme kappaletta. Vanha hittikipale Ajetaan tandemilla poljettiin läpi sen verran kovaa vauhtia, että Aikamatkalle lähtö alkoi viimeistään tässä vaikuttaa kerrassaan loistavalta valinnalta. Koska reissunpäällä tahtoo itse kullekin tulla aina nälkä ja jano, niin Hector ilmoitti Olen hautausmaa-biisin jälkeen seuraavan väliajan. Halukkaat pääsivät näin ollen sammuttamaan janoaan baarin puolelle ja muut saivat hengähtää ennen seuraavaa näytöstä.

"Peace ei yhtä miestä kaipaa"


Konsertin lippu maksoi 43 euroa. Ennakkoon oli myös mahdollisuus hankkia pääsylipun ja ruokailun sisältävän 121 euron VIP-paketin. Liekö konsertin suurta enemmistöä ajatellen Hector aloittikin Aikamatkan toisen näytöksen Mulla ei oo rahaa- biisillä. Keväällä 1978 ilmestyi Hectorin lp Kadonneet Lapset. Levyn suurimmaksi hitiksi kohosi käännös Nothing -nimisestä amerikkalaisesta kansanlaulusta. Työttömän tuntemuksia kuvaava Ei mittään kuultiin Aikamatkalla mainiona -2011 remix versiona, eli räpiksi sovitettuna. Yhä valitettavan ajankohtainen teksti oli yhtä puolueen nimeä lukuun ottamatta alkuperäinen.
Hector huuteli, Susanna Haaviston tunnetuksi tekemän Nuorallatanssija- laulun alussa lavalta poistuneiden Larun ja Maijasen perään, että "Kaverit hei, sivaria ei jätetä", jonka jälkeen hän totesi, että "Menköön, peace ei yhtä miestä kaipaa". Valitettavasti Hectorin Nuorallatanssija ei yltänyt Susanna Haaviston version tasolle. Biisistä jäi puuttumaan Haaviston tulkinnan dramaattisuus.
Hyvistä kappalevalikoimista huolimatta toisessa näytöksessä ei päästy tunnelmansa osalta ensimmäisen setin tasolle. Latistunutta fiilistä ei auttanut Piironginjalka- hassuttelu eikä edes vuodelta 1974 oleva nuoruuden kuvaus Ake, Make, Pera ja mä.


Paluumatkan mietteitä


Kaikkiaan neljätoista konserttia käsittänyt Aikamatka 1966-2011 päättyi Hectorin ja Powerbändin osalta encoreina kuultuihin Kaikki tahtoo rakastaa- ja Lumi teki enkelin eteiseen- klassikoihin, joita seurasi kotimatkalle siirtyminen. Itse maestro ei palannut konsertin jälkeen moikkaamaan fanejaan eikä suostunut signeeraamaan muutamilla mukana olleita levyjä. Ennen koti oven aukeamista oli aikaa pohtia illan kokemusta. Kylmäksi kokemus tuskin jätti ketään. Äänentoiston ollessa huippuluokkaa sai kuulutuksista ja musiikista hyvin selvää ja yleisö kuuli odotettuja klassikoita. Toisaalta paljon jäi myös kuulematta, mikä Hectorin kohdalla on enemmän kuin ymmärrettävää. Yhtenä kysymyksenä konsertista nousi, että olisiko alun hieno tunnelma säilynyt matkan loppuun saakka jos yleisö olisi voinut liikkua permannolla ja ottaa vaikka parin ensimmäisen kappaleen aikana muistoksi muutamia valokuvia? Nyt kaikki jäi lähempänä eläkeikää kuin rippikoulua olleen yleisön muistinvaraan, mikä voi olla mukana olijoiden kannalta hieman arveluttavaa.
Summa summarum: syksyn odotetuimpiin konsertteihin kuuluneelle Hectorin Aikamatkalle kannatti lähteä vaikka aivan täyden kympin kulttuurikokemuksesta ei ollutkaan kysymys! ( J u k k a R a j a l a )

I Näytös: Palkkasoturi/ Jossain jysähtää/ Wooly Bully/ The Sound of Silence/ Strawberry Fields Forever/ Vanhan kirkon puisto/ Tähän vuodenaikaan/ Kuningatar/ Länsituuli/ Herra Mirandos/ Kaksi lensi yli käenpesän/ Mattolaituri/ Ajetaan tandemilla/ Mandoliinimies/ Olen hautausmaa
II Näytös: Mulla ei oo rahaa/ Kissojen yö/ Ei mittään -2011 Remix/ Nuorallatanssija/ Halleluja/ Jos sä tahdot niin/ Kuunnellaan vaan taivasta/ Lähes onnellinen mies/ Piironginjalka/ Oi Laura/ Yhtenä iltana/ Koko hela maailma/ Ake, Make, Pera ja mä/ Kaikki tahtoo rakastaa/ Lumi teki enkelin eteiseen