Saksalainen Black Raven kuuluu Euroopan rock'n roll scenen tämän hetkiseen parhaimmistoon. Rovaniemellä yhtye esitti tuotantoaan koko kaksikymmentä vuotiselta uraltaan. 
Rovaniemellä saatiin lauantaina elokuun 20. päivä nauttia harvinaisen kova annos juurevaa perusrokkia. Kattauksesta vastasivat kotimainen Grady Company ja saksalainen Black Raven. Ounaskosken rannalla sijaitsevassa Waldemarissa pidetty tapahtuma kantoi nimeä Midnight Rock'n Roll Party ja sen järjestämisestä vastasi ravintolan ohella paikallinen jenkkiautokerho Midnight Sun Cruisers.
Päivällä kaupungin kaduilla cruisailivat cadillacit, buickit ja muut amerikanraudat. "Oikeat autot" käänsivät takuuvarmasti puoleensa viikonlopun ruokaostoksilla olleiden katseita, ja hyvä niin. Moista herkkuahan ei Napapiirin yläpuolella ole totuttu liikaa näkemään. Cruisailu oli koonnut liikkeelle peräti parikymmentä vanhaa autoa. Ennen illan rokkipläjäystä yleisöllä oli mahdollisuus äänestää myös eniten silmää miellyttänyt menopeli.
Lavan Black Ravenille lämmitellyt oululainen Grady Company näytti, että kyllä meilläkin osataan. Pitkänlinjan rokkimiehenä tunnetun Kari "Grady" Kovalaisen luotsaama Grady Company on neljän miehen
muodostama kokoonpano. Bändin ohjelmisto koostuu omien biisien lisäksi Flying Saucers Rock'n Roll, That's All Right, Mama ja C'mon Everybody -tyylisistä klassikoista. Rovaniemellä yhtyeen heittämä setti otettiin vastaan hyvin. Ablodit kaikuivat ja Grady Company sai vokalistinaan toimivan Kovalaisen yllyttämänä osan rokkikansasta testaamaan kiitettävästi Waldemarin tanssilattiaa. 
Täysin rokkipotin räjäytti kuitenkin vuonna 1992 perustettu Black Raven. 1950 -luvun perusrock on tunnetusti vaikea taitolaji. Kappaleet ovat teknisesti suhteellisen helppoja soittaa, mutta vaativat toimiakseen poikkeuksellisen paljon näkemystä, ennakkoluulottomuutta ja omaperäisyyttä. Black Raven omasi sopivassa suhteessa näitä kaikkia. Yhtyeen keulahahmo on kitaristi / laulaja Julian Wiethoff. Bassoa soittaa Torsten Leyhausen ja rumpujakkaralla istuu Marcus Frido Lazzari.
Basisti Torsten Leyhausenin käsivarren tatuointi kertoi pelkistetysti mistä Black Ravenissa on kysymys.
Täysin rokkipotin räjäytti kuitenkin vuonna 1992 perustettu Black Raven. 1950 -luvun perusrock on tunnetusti vaikea taitolaji. Kappaleet ovat teknisesti suhteellisen helppoja soittaa, mutta vaativat toimiakseen poikkeuksellisen paljon näkemystä, ennakkoluulottomuutta ja omaperäisyyttä. Black Raven omasi sopivassa suhteessa näitä kaikkia. Yhtyeen keulahahmo on kitaristi / laulaja Julian Wiethoff. Bassoa soittaa Torsten Leyhausen ja rumpujakkaralla istuu Marcus Frido Lazzari.
Waldemarissa Black Raven aloitti noin puolentoista tunnin setin 2001 ilmestyneen No Way To Stop Me -lp:n nimibiisillä. Sen jälkeen materiaalia kuultiin bändin koko uran varrelta. Kolme vuotta sitten julkaistulta, toistaiseksi viimeisimmältä Rock In Threes! -levyltä yleisö sai nauttia muun muassa kappaleista Another Sunday Morning, Red Light (Spells Danger), Palisades Park, Love's A River ja Ships Without Harbour.
Julian Wiethoff sai kitaran soimaan kuin legendaarinen Eddie Cochran aikoinaan.
Setin loppuosaan ajoittuneina covereina kuultiin muun muassa hulvattoman hauska versio Pat Boonen Speedy Gonzalesista, Buddy Hollyn basistina toimineen Bobby Fullerin kirjoittama I Fought the Law ja Freddy Cannonin Buzz Buzz A-Diddle-It. Pakollinen Chuck Berry biisi oli tällä kertaa Carol. Shadowsin Apachen aikana trio innostui esittämään jopa Hank Marvinilta ja kumppaneilta opittuja lavakuvioita.
Kaiken kaikkiaan ilta oli, syksyyn kääntyneestä ajankohdastaan huolimatta lämmin ja paljon toiveita herättävä. Olisiko nyt niin, että vastaavaa rokkiherkkua päästäisiin poronhoitoalueella nauttimaan vastaisuudessa entistä enemmissä määrin? Ainakin Waldemariin kerääntyneen runsaslukuisen yleisömäärän perusteella voi näin toivoa.
Teksti & Kuvat: Jukka Rajala
